Pena-laavu, käyttö ja speksit

Terve taas tervankatkuiset tavikset!

Viime tekstissä aloitin paasausken tuosta kummasta ja monilta näkemättä jääneestä myyttisestä ilmestyksestä (ei, en puhu nyt yksisarvisesta, jos sitä odotit niin ehkä luet väärää blogia. Tai sitten et.) eli Pena-laavusta.

Pena-laavua voi käyttää go-to majoitteena mihin vuodenaikaan tahansa ja käytännössä missä maastossa tahansa.

Rakenne:

Pena-laavu pysyy pystyssä 11 kiilalla ja kahdella kepillä. kepit muodostavat T kirjaimen muotoisen rakenteen jonka päälle Penan nahka pingoitetaan. Sisäpuoli on lämpöä heijastavaa hopean väristä heijastin juttua (sama idea kuin lämpöpeitteessä. Koottuna Pena näyttää harjateltalta joka on astunut tiipiihin ja luonut jonkin uuden myyttisen telttalajikkeen, Penan. Etusivu on auki ja velcro tarranauhalla siihen saa näppärästi sääskiverkon kiinni.

Vuodenajat:

Talvi.

Kun aurinko pakenee pohjoisen kylmiä kelejä jonnekkin mihin sadat ja tuhannet turistit sitä seuraavat halvan viinin, lämpimän sään ja naisten joiden jorinoista et saa selvää (ja sehän harvaa haittaa) joudut/saat tehdä tulet eteen tahi varautua muhkua muhkeemmalla makuupussilla paholaispakkasiin. Kuten aina, täytyy sinun myös eristää itsesi hyvin maasta. Extra tunnelman luontiin suosittelen kuusen oksia neulasineen, tai lampaan taljaa ja takkaa mikäli kyseessä on yö sen speciaalin henkilön kanssa. Siinä liekkien loimutessa voi vaikka ottaa lasin napakkaa (kovilla pakkasilla kun sidukka jäätyy *kyynel) ja nauttia luonnosta yhdessä.

Parasta tässä on tunnelman lisäksi kondensaation vähyys. kondensaatiolla tarkoitan sitä kun sinä, luonnon patteri ja termos paahdat ja poltat niitä iltanuotiolla naposteltuja makkaroita unissasi, tuotat aimo määrän lämpöä. Osa lämmöstä haihtuu myös nassusta hengityksen mukana ja tämä kostea ilma luo suljettuun pressusäkkiin äkkiä ilmaston jota me erämiehet kutsumme termillä Mombastu (Mombasa, kuuman nihkeä, kuunnelkaa se biisi + Bastu sauna). Kosteus ja kylmyys ei koskaan sovi yhteen varsinkaan kun muhku pussisi on hanhen untuvalla täytetty. Pena-laavussa ja hyvissä neljän vuoden ajan teltoissa kosteus pääsee tuulettumaan hyvin estäen Mombastumisen

Kevät.

Kun jään sulamisprosessi imee kaikesta lämmön ja kaikkialla on kosteaa on hyvä lähteä metsään, maksimoidaan kurjuus ja todistetaan oma hurjuus. Kostea maa vaatii maavaatteen, tämä voi olla kevyt telttakangas tai vaikka erätoveri (oma kehoitus, ompahan varamajoite aina mukana). Itse kokeilen kantaa mukanani jytkyä sadeviittaa (perus prisman pussijätteestä kyhätty ei aja asiaa maavaatteena) joka toimii öisin laavun pohjana. Tätä kapistusta kun täytyy kantaa näillä keleillä kuitenkin mukana.
Sade ei ole koskaan vielä ollut ongelma ja t-rakenteen ylä haarukan kulmaa alaspäin säätämällä säästyt kosteudelta hyvin vaikka tulisi vettä melkein vaakatasossa.

Kesä.

Kärpäset. Kesällä hyttysverkko on yksi tärkeimpiä laavun ominaisuuksia jotta uni olisi mahdollista. Kesälläkin suosittelen kuitenkin maavaatetta ainaisten sateiden ja västäräkin kokoisten muurahaisten takia. Kaksi kertaa yhteisen historiamme aikana olen valvonut kiitos hyönteisten. Ensimmäisellä kerralla heräsin yöllä hirveään rapistukseen ja pikku pöhnässä luulin että jokin eläin kaivautuu liepeiden alta (meteli oli korvia huumaava). Meteli lähti superkuoriaisesta (jokin sittisontiainen) joka räpisteli kovine kitiinijalkoineen pressutyyppisellä maavaatteella. Pelästyin toden teolla sinä iltana ja jahdatessani pimeydessä tätä paholaista luulin jo eliminoineen hänet. Kunnes herra kovakuoriainen pyrki taas kainaloon puolen tunnin päästä, aiheuttaen tietenkin saman epistolan. Kun sanoo ei, niin se tarkoittaa ei (vai mitä tytöt?). Toinen kerta oli omaa laiskuuttani/typeryyttäni. Olin ilakoinut PB&J leivistä ennen nukkumatin huumaavia pölyjä ja sotkenut itseni, ja maukuupussin hillolla. Loppuyö oli väsytystaistelua biljardia sokerimuurahaista vastaan. Kesällä kiitos hyvän ilmastoinnin, unet sujuvat hyvin. Kuhan muistaa että vaikka makuupussin ei tarvitse olla hurja pakkasrajoille testattu napapiiri pro, niin makuualustan täytyy kuitenkin olla eristävä sillä suomineito voi olla kylmä halikaveri jopa kesän pikkutunneilla.

Syksy.

Paras aika vaeltaa, kulkea ja kurkistella karhunkoloihin. Syksyllä suurin surunaihe on tietenkin sade ja kohtuullinen kylmyys (these things do not mix, kuin jäger ja sidu jos taas metaforaa haetaan). Penalaavu on minulla suoriutunut pitkistäkin monsuuneista Suomen kamaralla joten vedenpitävyys on vähintäänkin riittävä mutta kylmä ja kostea hankaloittaa tulien tekoa jos nolla alkaa lämpömittarissa lähestyä. Tällöin varautukaame asianmukaisella makuupussilla (ei untuvaa, jooko? varsinkaan jos edessä on enemmän kuin yksi yö metsässä). Hyvä puoli syksyllä on juuri vaellusta helpoittava viileys koneisto kun tuppaa ylikuumenemaan ja kuihtumaan paahteessa. Nestehukka meinaa kylmää yötä, väsymystä, nuhjuisuutta ja päänsärkyä, metaforaksi kuvaillen ajatelkaa kylmää aamua putkasta herättyänne, poliisien vaatien mitä ihmeellisempiä selityksiä, niin olette samoilla pituuksilla.

Kokoaminen, kasaus ja pakkaus.

Aloita etsimällä sopiva tila Penalle. Penan vaatimaa tilaa pystyy vähän muokkaaamaan korottamalla tai laskemalla pystykeppiä (tämän vuoksi vaellussauva viritys on käytännöllinen). Penan vaatiman tilan voi katsoa ylhäältä kaaviosta (n. 25 leveä, 2,5 pitkä kaistale riittää. Maan ei tarvitse olla täysin tasaista mutta riittävän pehmeää jotta saat siihen upotettua 11 kiilaa helposti. Muistathan myös vähän katsoa ettet nuku pää alaspäin tahi ysärijysäri (pään särky joka aiheutuu 90 luvun yltiöpositiivisesta jumppahumpasta) iskee aamutoimia suorittaessa.

Levitä nyt kangas valitsemallesi pinta-alalle ja muista perä tuuleensuuntaan. Sujauta yläkeppi sille tarkoitettuihin aukkoihin ja laita keskisauman kiila (takimmainen) paikoilleen. Asettele kiilat molemmin puolin paikoilleen, jättäen vähän löysää. Älä kiinnitä viimeisiä (ovea lähinnä olevia) vielä ja jätä löysää pelivaraa. Nyt nosta keskisalko ja tasapainota T kirjain ja laavun rakenne. Tämä ei välttämättä onnistu hetimiten kuin elokuvissa mutta jos olet tehnyt työsi taitaen (ja laulaen) niin nyt sinulla on pystyssä perusteet.
Käy jokainen kiila läpi ja pingoita kangas rankineen päälle. Muista että Tight is Allright. Kiinnitä ja pingoita vielä suuaukon kiilat haluamallasi tavalla. Leveääsi tai kapeasti, kauheasti en ole huomannut eroa mutta leveällä kenties rakennelma on vakaampi.
Levitä maavaate Penan perälle ja vedä liepeet sisäpuolelle sen alle. Asettele tavarasi ja varmista hyttysverkon tiiviys (tapa kaikki pystytysajan kiusanneet perkeleet).

Tadaa kolo on valmis.

Penan yksi suuri etu on se ettei siitä tarvitse venytellä naruja ympäri ämpäri metsää joihin kompastella vehkeet käsissä yön tarpeiden aikana. Sen vaatima tila on vaatimaton verrattuna sen tarjoamaan nukkumatilaan (vaatima, vaativa, vaativin) eikä vaadi mahdottomasti pystyttäjältä (jos minäkin sen saan pysymään pystyssä.. Siis keskisalon.. Penan keskisalon. Äh.)

Ensi riipustuksissa raavitaan vähän läpi niksejä mitä on vuosien varrella tarttunut matkaan.


Metsään miehet ja naiset! Metsään!

Meidän kanssa pääsee aina reissuun, ottakaan hihasta kiinni, kirjoittakaa meiliä tai mutiskaa itätuuleen niin kuulemme (vihellyksiä emme tottele, emme ole koiria)



Jeremias "Jokamies" Johnson

Woof, Woof!