Mora Bushcraft pathfinder on Mora perheen uusimpia kapistuksia. Tähdätty ison maailman markkinoille, maahan jossa kaikki on isoa.
En ole ikinä ollut isojen veitsien perään joten lähtökohta on hieman ennakkoluuloinen kun käpistelen suurta terää käsissäni, äkkiä kuitenkin suuri voiman tunne valtaa minut ja tunnen kykeneväni mihin vain. Tunnistan teinivuosien aivotärähdysten ansiosta kuitenkin ilmiön ja rauhoitun, tutkin veistä tarkkaan ja teen mielikuvaharjoituksia kiehisten veistosta aina puiden pilkkomiseen (myönnettäköön ohessa muutama välähdys Minotaurin kanssa kamppailusta käy tajunnassa).
Vien veitsen metsään, siellä miekoista otetaan mittaa.
Teen perus päiväretken, rämpien ja eksyen etsiessä järvenrantaa, kompassia tahi karttaa kun ei tultu tänne testaamaan niin älykkäänä yksilönä jätin ne kotiin.Viimein löydän sopevan sopen ja vatsa vaatii täytettä. Kaivan siis risukeittimeni, kattilan, paistinpannun esille ja laitan ne valmiiksi. Tikkukeitin vaatii hyvän määrän polttoainetta ja pathfinder vyölläni astun kohti kaatuneita puita. Alan hutkia. Lyömäaseena Pathfinder vaikutti toimivan hyvin, terän käsittely on helppoa ja kuminen kahva vaimentaa käteen johtavaa tärähdystä. Kohtalainen kuollut runko pilkotaan pienemmäksi pian.
Aloitan pikku pöllien batoamisen. Laitan terän pöllin päähän, tukien toisen pään tukevasti maahan. Napautan kepillä terää muutaman kerran ja se uppoaa upeasti pölliin, odotan tovin jotta puun syvet rakoavat ja kalautan taas. Kahtia meni. Toistan saman prosessin onnistuneesti vielä kahdesti. Tätä tarkoitusta varten veitsen pituus on omiaan. Terä on tarpeeksi pitkä jotta vähän suuremmankin pöllin saa helposti halki. Veitsi kun on huomattavasti pidempi kuin keskiverto työllistetyn pöllin läpileikkaus, saa helposti naputeltua terävästä päästä batonilla vaikka veitsi jäisi jumiin puoleen väliin pölliä, liikkumatilaa siis on.
Halkaisen vielä neljäsosan muutamaan pienempään osaan ja alan vuolla kiehisiä, tässä odotan ongelmia suurelta terältä. Terävä on ja puree puuta kuin veitsi voita. Kuitenkin ongelmaksi osoittautuu nyt pituus. Kiehisten vuolemiseen tarvitaan hyvää terää jota on helppo käsitellä, Pathfinderin terä on kokoajan tiellä ja turhan kömpelö tähän pieneen piperrykseen. Saan kuitenkin hyvin tehtyä kiehiset ja lastut keittimen tarpeisiin, vähän tökkii mutta homma hoituu.
Otan aikaisemmin keräämäni kuivuneen kepakon ja päätän työstää kahvan paistinpannuuni. Vuoleminen on yllättävän helppoa. Terä on terässä ja suorituu perushommasta hyvin. Yritän huvikseni tehdä tarkempaa työtä ristivedolla ja tässä ketteryys loppuu kesken. Onnistuu mutta ei ongelmitta. Keihään tällä veistää mutta amatööriartesaanin työkaluksi tästä ei oikein ole.
Tulenteko alustettu, raaputan terällä tuohenpalaa ja koitan saada tarpeeksi pinta-alaa tuluksen kipinälle. Koitan ensiksi kalliolla mutta siirryn pian tasaisemmalle mättäälle kun terän pituus tulee taas tielle.
Otan tuluksen esille ja raaputan suojakerroksen hamarapuolella pois. Koitan hamaraa rautaan ja se puree hyvin kiitos jyrkän kulman. Onnistunkin saamaan kuuman säpinän aikaan helposti, kymppi plus suorituksesta. Ei vaikeuksia tässä suhteessä.
Pekonipaketinkin silpomiseen terä taittuu hyvin ja pian pekonit päriseekin pannulla. Käytän veistä myös lastana, sen sijasta että sillä sellaisen väsäisin, varmasti onnistuu mutta näin on helpompaa enkä väsyneenä ja nälkäisenä paloittele sormiani pekonin sekaan.
Tungen terän takaisin tuppeen ja huomaan että leikkaan jatkuvasti terällä tuppeen sitä asetellessani, tästä ei tule kuin harmia jatkossa.
Mora Buscraft Pathfinder ajaa ison veitsen homman vaikka onkin ns. ruotomallia, eli terä ei mene kahvan läpi yhtenä suurena palasena vaan ujutetaan kahvaan jääden 2/3 osaa sisälle kahvan päästä. Tämä on usein merkki heikkoudesta mutta mitään heilumavaraa tai epävarmuutta ei tuntunut veistä käsitellessä,
vaikken ollut tälle kovin hellä. Myönnettäköön että tosi kestävyys tulee esille vasta kun veistä on käytetty huomattavasti useammin. Ruotomallin ansiosta tämä kapistus ei ole kovin painava ja terä on hyvin tasapainoitettu lyömäkäyttöön sovellettaessa.
Minun käyttööni terä on turhan kömpelö ja ylimääräinen pituus ei tuo tarpeeksi hyötyjä kompensoidakseen sen haittoja. Käytän risukeittimiä ja usein käytän veistä lähinnä pienempien risujen käsittelyyn, askareisiin kuten kiiloihin ja ruokailuvälineisiin ja kaarnaveneiden veistämiseen. Mikäli minun tarvitsee suurempaa pölkkyä käsitellä teen usein kiilan ja hammeroin sen pölkyn sisään puukkoni sijasta. Lovien teko onnistuu myös helpommin pienempää terää naputellen, suuren terän ollessa vain tiellä.Harvoin lasken suuren tulen varaan pysyäkseni lämpimänä ja siksi saan tehtyä tarvittavat tulet myös pienemmällä veitsellä. Talviaikaan laavuelämää helpottaessa tulee kuitenkin otettua kirves mukaan.
Pathfinder sopii vuolemiseen yhtä välttävästi kuin kirves ja halkomiseen kuin normaali puukko. Eli kannat mukanasi puukon, Pathfinderin ja kirveen jos haluat loistaa kaikessa. Tällöin en näe että Pathfinder pääsee vaihtopenkiltä pelaamaan, miksi siis ottaa sitä mukaan? Koska en näe että tämä olisi ainut terä jota kantaisin metsään mukanani jatkan mielummin kirveen ja peruspuukon rahtaamista jolla saan hommat hoidettua ja kannan suunnilleen saman kilomäärän. Jotkut tykkää muhkummasta joten kukin tyylillään.
Specsit
Terän paksuus 3,2mm
Kokonaispituus 295mm
paino 250g
Hiiliteräs
Kumikahva
Muistakaahan että mielipiteitä on monta niitä pitää esittää ja minäkään en aina ole oikeassa. Metsään mahtuu kuitenkin aina mukaan joten vetäskää hihasta meilatkaa tai vastaavaa ja mennään yhdessä oppimaan jotain uutta, vanhaa tai muilta lainattua.
Jeremias "Jokamies" Johnson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti