Pena-laavu, niksikulma

Hellou ja Hola!

Taas puhutaan Penasta. Tälläkertaa syvennytään mutamaan niksiin joka helpottaa Pena-laavun kanssa touhuamista, eritoten sen pystyttämistä.

Mikäli tapana on kantaa vaellusauvoja tai könkkäät metsään kainalosauvojen kanssa on hyvä valmistautua etukäteen ja säästää vähän aikaa ja vaivaa.

Käytän itse yhtä alumiinista teleskooppimallista vaellussauvaa ja koivuista kävely/vaelluskeppiä Penan pystyttämiseen. Teleskooppi mallinen keppi auttaa laavun harjan pystyttämisessä sillä voit säätää sen juuri sopivan kokoiseksi. Jäykällä kaarisarjalla on vain tietyt mitat mihin se soveltuu ja tämä aiheuttaa usein turhautumista.
Vaelussauvan käyttämiseen T-kaaripalana on useita eri keinoja. Voit sahata palan putkea ja liimata/ruuvata sen korkki (kahva) puolen päälle johon saat tukevasti vaakakepin kiinnitettyä. Näin saat valmiin kaarikepin ja vaelluskepin mukaan.

Itse valmistan pienen lisäholkin jonka avulla en joudu uhraamaan tai vaurioittamaan sauvaani (sauvan suojelu on meidän sukupuolella aina priority No. uno. Luonto-äidin puolesta printattuna takaraivon ilmoitustaululle).

Tiedättekö ne merkkiputket teiden vieressä? Ontto, punainen ja yleensä heijastin yläpäässä. Jotain merkkikeppejä varoittamassa ojien reunoista.

Seuraavaksi seuraa seuraavaa, ohje miten muunnat tälläisestä kevyen lisä-osan avuksi Pena-laavun pystytykseen. Kuvasarjassa improvisoin jollain magnesium/multivita purkilla, tämä toimii mutta ei ole yhtä kestävä kuin ulkoilmaan tarkoitetut kepukat.

Kerää keppi ojanpohjalta talven jälkeen kun aura-auto on niitä kumonnut kuin keiloja radalla. Sahaa siitä n. 10cm kappale irti (tai pidempi mikäli sauvasi ei ole riittävän pitkä pitämään Penan harjaa piukkana).

Voit mitata minimipituuden asettamalla holkin sauvan somman varaan. Terän täytyy peittyä ja holkin tulla muutaman sentin terän yli (täten saadaan vaakasauva tasapainotettua kaiverrettavaan kuruun)

Koverra kuru/kouru johon vaakakeppi asettuu mukavasti. Viilaa kaikki terävät reunat sileiksi etteivät riko laavukangasta. Kuten kuvasta näkyy kaikki hoituu monitoimityökalulla helposti. Tehdään jossain välissä syväluotaava arvostelu monitoimityökaluista. Etenkin siitä mitä niistä pitäisi löytyä ja mikä meistä on turhaa. Tässä toimessa tarpeen tuli saha, veitsi, ja viila. Muut olivat vain painona mukana.

YEAH! Olet suorittanut jotain ja ennenkaikkea olet luonut jotain uutta auttamaan sinua selviytymään tässä pahassa maailmassa.

Seuraavaksi testaa että valmistettu holkki ajaa asianasa. Holkin toimiessa kuten pitää (mikäli ei toimi niin häpeä ja jätä metsässä käynti meille muille) voit hankkia itsellesi suoritusmerkin ja ommella sen suoraan rintakarvoihisi (mikäli sinulla sellaisia on).

PS. huomaa vaelluskepin jyrsitty pää ja ota vinkistä vaari: älä jätä näitä puolivuotiaan Huskyn ulottuville kun lähdet töihin. Tai vielä parempaa, älä käy töissä.

Kiitos ja kuittaus kaikille kauniille, karuille ja meille muille siltä väliltä.

Jeremias "Jokamies" Johnoson

Speedhiking, ultatrekking, ultalighthiking vai miten se nyt menikään?

Olen kuullut lenkkeilyn ja vaelluksen yhdistämisestä. Niinkuin otsikosta varmaan näkeekin en tiedä lajin virallista nimeä, mutta sitähän piti käydä testaamassa.

Normaalia lenkkeilyä olen harrastanut melko säännöllisesti jo reilut kymmenen vuotta. Ajattelin, että lenkkeily metsäpoluilla repun kanssa on ihan pala kakkua. Tyrkkäsin reppuun kevyen paketin päivä lenkkiä varten. Idea oli yhdistää auringonotto, lounas metsässä sekä  vajaa 10km juoksu.

Noh, eihän siinä ihmettä mittään, reppu tiukalle ja ensiaskeleen uuden harrastuksen parissa. Jaksoin 500m ja sitten piti jo pysähtyä. Ajattelin ensin, että näin äkillinen hengästyminen johtuu helteestä (ilma 25 astetta.) Hörppäsin vettä ja jatkoin matkaa. Sama juttu uudelleen, 500m ja taas hengästytti kuin sydänkohtauksen saanutta sammakkoa! En kuitenkaan luovuttanut, koska tiesin kohta tulevan helpomman polun. Polulla juoksu sujuikin jo paljon helpommin, mutta jyrkät ylämäet tekivät tepposet ja lenkki määränpäähän meni puoliksi kävelyksi ja puoliksi juoksuksi.

Tulin perille perinteiselle lounaspaikalleni ja aloin miettiä mistä tämä hapotus johtuisi. Heitin repun pois selästä ja tunnustelin suurpiirteisesti sen painoa. Sanoisin 7-8kg. Ei ihmekkään, ettei jaloista löytynyt tarpeeksi paukkuja?! Hyppiminen ja pomppiminen kantojen, juurien ja kivien yli paketti selässä ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut. Tai sitten se on vain HUONO KUNTO!! Kuvassa suurinpiirteinen repun sisältö poislukien kengät ja lisäten 3L CamelBak juomarakko.

Lounaaksi olin ottanut papupurkin, jonka sisältöön sekoitin:

• Minitomaatteja
• Tuoreita herkkusieniä
• Valkosipulia 
• Kevätsipulia
• Inkivääriä

Onneksi oli maukasta, mutta pieni mutka tuli matkaan tässäkin osa-alueessa, koska olin unohtanut ottaa tölkinavaajan mukaan. Lusikka sai toimia avaajana kuvan mukaiseen tyyliin. Voimia sai käyttää hiukan enemmän verrattuna normaaliin avaajaan, mutta kyllä tölkki aukesi! Lounaan jälkeen keittelin vielä kahvit ja otin pari tuntia huilia leppoisassa auringon paisteessa.

Lenkki toiseen suuntaan meni yhtä hyvin, eli huonosti! Kyllä nostan hattua niille, jotka lajia harrastavat ja pystyvät juoksemaan kiloja selässään.

Mikäli haluat reissuun CRN:n kanssa, niin tiimiin mahtuu aina yksin, kaksin tai vaikka kolmisin. Pistä vaan viestiä meille niin aletaan suunnitelemaan.

-Sebastian "Rockstar From The Woods"

Varusteet reissuun

Jahas, se olisi taas viikonloppu!!! Wuhuu! Ei muutakuin rinkka selkään ja metsikköön. Tosin sitten tullaan taas siihen perinteiseen, mitä tarvitsee mukaan? Noh, minäpä esittelen pari hyvää niksiä mitä ja miten pakata.

Olipa kyseessä viikonloppu tai pidempi reissu, perustaltaan rinkasta löytyy aina samoja tavaroita. Ruoka ja EHKÄ vaatekertojen määrä tosin vaihtelee reissun pituuden mukaan. Viikonloppureissulle riittää vallanmainiosti n. 40L rinkka/reppu, kun taas viikon reissulle kannattaa varata isompi kantolaite. Kullakin on tietysti omanlainen pakkaustyyli ja pakkaustapoja on varmaan yhtä paljon kuin on reissaajiakin. Pääsääntönä on hyvä muistaa kuitenkin, että kevyet tavarat rinkan alaosaan ja raskaat mahdollisimman ylös. Näin vältetään ihana "takakeno" kävely.... :D

Itse aloitan pakkaamisen aina mielessäni ennen kuin suinpäin ryntään varustelaatikolle. Käyn läpi muutaman pääasian, joiden pohjalta on helppo tempaista tavarat kasaan. Käyn läpi esim. seuraavat asiat:
- Nukkuminen
- Ruoka ja juoma
- Vaatetus
- Muut härvelit

Noniin, käytännössä puolet on jo tehty! Helpottaa muuten paljon tehdä varustelistaa paperille! Näin on helppo pysyä kärryillä mitä on jo pakattuna sekä varusteiden suunnittelu on helpompaa.

Ouraid! Nyt meillä on paperilla pääkatekoriat ja aletaan laittaa varusteita kasaan käytännössä.

1. NUKKUMINEN
Sisältää 3 asiaa. Makuualusta, makuupussi sekä teltta/muu majoite. Suomessa kannattaa harkita 3 vuodenajan makuupussia myös kesällä, 3 vuodenajan alustaa sekä telttaa/majoitetta, jossa on hyvät vesipilariarvot (esim. 4000mm ulkoteltta ja 10 000mm pohja). Tyynyä ei välttämättä tarvita, koska makuupussin pakkauspussiin voi laittaa ylimääräiset vaatteet ja tehdä siitä itselleen tyynyn.

2. RUOKA JA JUOMA
Älä säikähdä! Ruoka on yleensä yksi painavimmista ja vie suhteellisen paljon tilaa rinkasta, mutta se on ainakin omalla kohdallani ok. Nälkäisenä reissua ei ole kiva taittaa.
Ruoka kannattaa miettiä suhtellisen tarkkaan. On hyvä jaksottaa päivän syöminen 3-4 ateriaan. Aamupala jokaiselle päivälle on tottakai tärkeä. Päivälliseksi voi syödä valmispastoja tai muuta vastaavaa, jota on helppo valmistaa. Illallinen voi olla tuhdimpi rankan päivän päätteeksi. Näiden lisäksi kävelyn yhteydessä voi napostella esim. pähkinöitä, rusinoita yms. Oma henkilökohtainen heikkous on kuivatut karpalot.
Juomapullojen sijaan voi käyttää CamelBak juomarakkoa. Olen kokenut sen helpoksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Rinnalla roikkuva letku pakottaa hörppimään vettä säännöllisesti eikä jano juurikaan pääse yllättämään. Suomessa on melko turvallista juoda melkein mistä vaan, mutta tykkään itse pelata varman päälle ja käytän MSR Hyperflow pumppua, joka suodattaa vedestä bakteerit ja pieneliöt. Keittämällä vesi putsaantuu myös.

3. VAATETUS
Reissu kuin reissu ja hiki lentää varmasti. Merinovilla on paras, ellein parhain materiaali antibakteerisen ominaisuutensa vuoksi. Se ei ala haisemaan yhtä helposti kuin keinokuitupaidat (jotka voisi mielestäni polttaa roviolla).
Patikoimisessa voi käyttää samaa "hikistä" vaatekertaa esim. 2-3 pv putkeen aivan hyvin. Iltaisin leirissä  heittää vaan päälle kuivan vaatekerran sekä lämmintä vaatetta sään mukaan. Samoin "kuiva" vaatekerta menee  hyvin illasta toiseen samana. Näin ei siis tarvitse kantaa jokaiselle päivälle uutta vaatekertaa!
Sadetakin sijaan kannattaa harkita sadeviittaa. Se on hiukan ilmavampi kuin sadetakki. Käytännössä sadeviitta toimii myös tuulta vastaan tarvittaessa.
Lämmintä vaatetta miettiessä voi käyttää kevyitä pieneen tilaan meneviä untuvatakkeja tai villapaitaa. Villa lämmittää myös kosteana, mutta vie hiukan enemmän tilaa. Pitää vaan mielessään kerrospukeutumisen säännön: "Mitä kauemmas ihosta vaate menee, sitä paksumpaa vaatteen kannattaa olla".

4. MUUT HÄRVELIT JA HÄRPÄKKEET
Nyt päästään siihen osioon, jossa yleensä tehdään se "turhake" pakkaaminen. Grammanviilaajat ovat tarkkoja tässä osiossa, niinkuin varmaan kaikissa aiemmissakin osioissa. Hammasharjan varteen voi esim. porata reikiä, että rinkka kevenee gramma grammalta. Ruokailuastiat sekä ruokailuvälineet on ultra kevyitä jne.. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista. Toki kevyt rinkka on aina kevyt rinkka ja askeleet eivät muistuta mammutin marssia.
Itseltäni löytyy tältä härpäkelistalta mm. normaali Roselli-merkkinen puukko, vähän narua, hygienia tarvikkeita sekä perus lääkkeet, tiskiharja, tulukset, kello, otsalamppu, risukeitin, ruokailuvälineet, Ortlieb kuivasäkkejä.......

Tässä oli lyhyesti vinkkejä. Voit aina kysyä meiltä vinkkejä tai neuvoja pakkaamiseen! Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Sanotaan ennemminkin, että tyhmät eivät kysy!
Mikäli haluat reissuun CRN:n kanssa, niin tiimiin mahtuu aina yksin, kaksin tai vaikka kolmisin. Pistä vaan viestiä meille niin aletaan suunnitelemaan.

-Sebastian "Rockstar From The Woods"

Pena-laavu, käyttö ja speksit

Terve taas tervankatkuiset tavikset!

Viime tekstissä aloitin paasausken tuosta kummasta ja monilta näkemättä jääneestä myyttisestä ilmestyksestä (ei, en puhu nyt yksisarvisesta, jos sitä odotit niin ehkä luet väärää blogia. Tai sitten et.) eli Pena-laavusta.

Pena-laavua voi käyttää go-to majoitteena mihin vuodenaikaan tahansa ja käytännössä missä maastossa tahansa.

Rakenne:

Pena-laavu pysyy pystyssä 11 kiilalla ja kahdella kepillä. kepit muodostavat T kirjaimen muotoisen rakenteen jonka päälle Penan nahka pingoitetaan. Sisäpuoli on lämpöä heijastavaa hopean väristä heijastin juttua (sama idea kuin lämpöpeitteessä. Koottuna Pena näyttää harjateltalta joka on astunut tiipiihin ja luonut jonkin uuden myyttisen telttalajikkeen, Penan. Etusivu on auki ja velcro tarranauhalla siihen saa näppärästi sääskiverkon kiinni.

Vuodenajat:

Talvi.

Kun aurinko pakenee pohjoisen kylmiä kelejä jonnekkin mihin sadat ja tuhannet turistit sitä seuraavat halvan viinin, lämpimän sään ja naisten joiden jorinoista et saa selvää (ja sehän harvaa haittaa) joudut/saat tehdä tulet eteen tahi varautua muhkua muhkeemmalla makuupussilla paholaispakkasiin. Kuten aina, täytyy sinun myös eristää itsesi hyvin maasta. Extra tunnelman luontiin suosittelen kuusen oksia neulasineen, tai lampaan taljaa ja takkaa mikäli kyseessä on yö sen speciaalin henkilön kanssa. Siinä liekkien loimutessa voi vaikka ottaa lasin napakkaa (kovilla pakkasilla kun sidukka jäätyy *kyynel) ja nauttia luonnosta yhdessä.

Parasta tässä on tunnelman lisäksi kondensaation vähyys. kondensaatiolla tarkoitan sitä kun sinä, luonnon patteri ja termos paahdat ja poltat niitä iltanuotiolla naposteltuja makkaroita unissasi, tuotat aimo määrän lämpöä. Osa lämmöstä haihtuu myös nassusta hengityksen mukana ja tämä kostea ilma luo suljettuun pressusäkkiin äkkiä ilmaston jota me erämiehet kutsumme termillä Mombastu (Mombasa, kuuman nihkeä, kuunnelkaa se biisi + Bastu sauna). Kosteus ja kylmyys ei koskaan sovi yhteen varsinkaan kun muhku pussisi on hanhen untuvalla täytetty. Pena-laavussa ja hyvissä neljän vuoden ajan teltoissa kosteus pääsee tuulettumaan hyvin estäen Mombastumisen

Kevät.

Kun jään sulamisprosessi imee kaikesta lämmön ja kaikkialla on kosteaa on hyvä lähteä metsään, maksimoidaan kurjuus ja todistetaan oma hurjuus. Kostea maa vaatii maavaatteen, tämä voi olla kevyt telttakangas tai vaikka erätoveri (oma kehoitus, ompahan varamajoite aina mukana). Itse kokeilen kantaa mukanani jytkyä sadeviittaa (perus prisman pussijätteestä kyhätty ei aja asiaa maavaatteena) joka toimii öisin laavun pohjana. Tätä kapistusta kun täytyy kantaa näillä keleillä kuitenkin mukana.
Sade ei ole koskaan vielä ollut ongelma ja t-rakenteen ylä haarukan kulmaa alaspäin säätämällä säästyt kosteudelta hyvin vaikka tulisi vettä melkein vaakatasossa.

Kesä.

Kärpäset. Kesällä hyttysverkko on yksi tärkeimpiä laavun ominaisuuksia jotta uni olisi mahdollista. Kesälläkin suosittelen kuitenkin maavaatetta ainaisten sateiden ja västäräkin kokoisten muurahaisten takia. Kaksi kertaa yhteisen historiamme aikana olen valvonut kiitos hyönteisten. Ensimmäisellä kerralla heräsin yöllä hirveään rapistukseen ja pikku pöhnässä luulin että jokin eläin kaivautuu liepeiden alta (meteli oli korvia huumaava). Meteli lähti superkuoriaisesta (jokin sittisontiainen) joka räpisteli kovine kitiinijalkoineen pressutyyppisellä maavaatteella. Pelästyin toden teolla sinä iltana ja jahdatessani pimeydessä tätä paholaista luulin jo eliminoineen hänet. Kunnes herra kovakuoriainen pyrki taas kainaloon puolen tunnin päästä, aiheuttaen tietenkin saman epistolan. Kun sanoo ei, niin se tarkoittaa ei (vai mitä tytöt?). Toinen kerta oli omaa laiskuuttani/typeryyttäni. Olin ilakoinut PB&J leivistä ennen nukkumatin huumaavia pölyjä ja sotkenut itseni, ja maukuupussin hillolla. Loppuyö oli väsytystaistelua biljardia sokerimuurahaista vastaan. Kesällä kiitos hyvän ilmastoinnin, unet sujuvat hyvin. Kuhan muistaa että vaikka makuupussin ei tarvitse olla hurja pakkasrajoille testattu napapiiri pro, niin makuualustan täytyy kuitenkin olla eristävä sillä suomineito voi olla kylmä halikaveri jopa kesän pikkutunneilla.

Syksy.

Paras aika vaeltaa, kulkea ja kurkistella karhunkoloihin. Syksyllä suurin surunaihe on tietenkin sade ja kohtuullinen kylmyys (these things do not mix, kuin jäger ja sidu jos taas metaforaa haetaan). Penalaavu on minulla suoriutunut pitkistäkin monsuuneista Suomen kamaralla joten vedenpitävyys on vähintäänkin riittävä mutta kylmä ja kostea hankaloittaa tulien tekoa jos nolla alkaa lämpömittarissa lähestyä. Tällöin varautukaame asianmukaisella makuupussilla (ei untuvaa, jooko? varsinkaan jos edessä on enemmän kuin yksi yö metsässä). Hyvä puoli syksyllä on juuri vaellusta helpoittava viileys koneisto kun tuppaa ylikuumenemaan ja kuihtumaan paahteessa. Nestehukka meinaa kylmää yötä, väsymystä, nuhjuisuutta ja päänsärkyä, metaforaksi kuvaillen ajatelkaa kylmää aamua putkasta herättyänne, poliisien vaatien mitä ihmeellisempiä selityksiä, niin olette samoilla pituuksilla.

Kokoaminen, kasaus ja pakkaus.

Aloita etsimällä sopiva tila Penalle. Penan vaatimaa tilaa pystyy vähän muokkaaamaan korottamalla tai laskemalla pystykeppiä (tämän vuoksi vaellussauva viritys on käytännöllinen). Penan vaatiman tilan voi katsoa ylhäältä kaaviosta (n. 25 leveä, 2,5 pitkä kaistale riittää. Maan ei tarvitse olla täysin tasaista mutta riittävän pehmeää jotta saat siihen upotettua 11 kiilaa helposti. Muistathan myös vähän katsoa ettet nuku pää alaspäin tahi ysärijysäri (pään särky joka aiheutuu 90 luvun yltiöpositiivisesta jumppahumpasta) iskee aamutoimia suorittaessa.

Levitä nyt kangas valitsemallesi pinta-alalle ja muista perä tuuleensuuntaan. Sujauta yläkeppi sille tarkoitettuihin aukkoihin ja laita keskisauman kiila (takimmainen) paikoilleen. Asettele kiilat molemmin puolin paikoilleen, jättäen vähän löysää. Älä kiinnitä viimeisiä (ovea lähinnä olevia) vielä ja jätä löysää pelivaraa. Nyt nosta keskisalko ja tasapainota T kirjain ja laavun rakenne. Tämä ei välttämättä onnistu hetimiten kuin elokuvissa mutta jos olet tehnyt työsi taitaen (ja laulaen) niin nyt sinulla on pystyssä perusteet.
Käy jokainen kiila läpi ja pingoita kangas rankineen päälle. Muista että Tight is Allright. Kiinnitä ja pingoita vielä suuaukon kiilat haluamallasi tavalla. Leveääsi tai kapeasti, kauheasti en ole huomannut eroa mutta leveällä kenties rakennelma on vakaampi.
Levitä maavaate Penan perälle ja vedä liepeet sisäpuolelle sen alle. Asettele tavarasi ja varmista hyttysverkon tiiviys (tapa kaikki pystytysajan kiusanneet perkeleet).

Tadaa kolo on valmis.

Penan yksi suuri etu on se ettei siitä tarvitse venytellä naruja ympäri ämpäri metsää joihin kompastella vehkeet käsissä yön tarpeiden aikana. Sen vaatima tila on vaatimaton verrattuna sen tarjoamaan nukkumatilaan (vaatima, vaativa, vaativin) eikä vaadi mahdottomasti pystyttäjältä (jos minäkin sen saan pysymään pystyssä.. Siis keskisalon.. Penan keskisalon. Äh.)

Ensi riipustuksissa raavitaan vähän läpi niksejä mitä on vuosien varrella tarttunut matkaan.


Metsään miehet ja naiset! Metsään!

Meidän kanssa pääsee aina reissuun, ottakaan hihasta kiinni, kirjoittakaa meiliä tai mutiskaa itätuuleen niin kuulemme (vihellyksiä emme tottele, emme ole koiria)



Jeremias "Jokamies" Johnson

Woof, Woof!

Vaelluskenkien hoito ja valinta

Vaelluskengät ovat melkein tärkein tekijä onnistuneeseen vaellusreissuun. Vaelluskenkiä ostaessa kannattaa käyttää aikaa ja kartoittaa maasto millaisessa kenkiä aikoo tulevaisuudessa käyttää. Vaelluskengissä on pilvinpimein eroja ja asiantuntijan apua kannattaa käyttää, jotta oikeanlaiset bootsit löytyvät. Isoimmat erot on kenkien jäykkyyksissä. Jäykän profiilin kengät on tarkoitettu ennimmäkseen rankkaan ja epätasaiseen maastoon esim. rakka tai umpirämeikkö, kun taas profiililtaan joustavat kengät ovat omiaan kovilla alustoilla kuten hiekkatiet, polut yms.

Kun oikeat kengät ovat löytyneet, on tärkeää "ajaa ne sisään" ennen kuin alkaa pistää töppöstä toisen eteen vaelluspolulla. On myös erittäin tärkeää pitää vaelluskengät kunnossa, jotta niiden käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Olipa kyseessä Gore Tex -kalvollinen tai täysin nahkainen vaelluskenkä on niiden pinnan hoito yhtä tärkeää. Itse Gore Tex -kalvoa ei voi hoitaa, mutta kengän pintaa kylläkin.

Kenkien hoito kannattaa tehdä aika ajoin. Yleensä kun nahka alkaa näyttää kuivumisen merkkejä tai siihen on tullut paljon käytön jälkeä. Seuraavassa esittelen, kuinka kengät kannattaa hoitaa.

1. Irroita kengästä nauhat ja putsaa kostealla liinalla tai harjalla lika, hiekanmurut, metsä, yms. pois kengän pinnasta. Anna kengän kuivahtaa mikäli käytit kosteaa liinaa.

2. Kengän pintaan kannattaa käyttää kahta ainetta. Kylläste sekä hoitoaine. Ensiksi suihkuta kengän pintaan kauttaaltaan kyllästesuihke (wet proof) ja anna sen kuivua. Suihkutuksen voi tehdä toiseen kertaan, jolloin sen teho on parempi.

Kun suihke on kuivunut kengän pintaan laitetaan pintaan nahkavaha. Rasvaa ei suositella käytettävän vaelluskengissä, koska joissain tapauksissa kengän hengittävyys kärsii rasvan imeydyttyä nahan huokosiin. Tämä varsinkin kannattaa huomioida Gore Tex -kalvollisissa kengissä!

Joissain kengänhoitoaineissa on valmiina sekä kylläste, että hoitoaine, jolloin edellämainittua tuplakäsittelyä ei välttämättä tarvita. Itse olen kokenut toimivaksi kuvassa näkyvän yhdistelmän omiin nahkavuorellisiin kenkiin. Vahalla kannattaa käsitellä myös kengän metalliset osat. Vahan voi levittää esimerkiksi sormin tai sienimäisellä "tuputtimella".

3. Kun mönjät on kenkien pinnassa. Anna niiden kuivua rauhassa. Tämän jälkeen nauhat takaisin kenkiin, vedä ne kireälle ja painu metsään!!

Mikäli tahdot Cold Rough Northin tiimin kanssa reissuun. Ole yhteydessä coldroughnorth@gmail.com. Mukaan mahtuu aina niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin konkarit!

-Sebastian "Rockstar From The Woods"

Pena-laavu

SEIS IHMINEN!
Siis sinä joka olet hankkimassa majoitetta eräilyyn, ulkoiluun tai asumiseen kun tuli taas se saunamökki ämpärikännissä poltettua.
Ennen kuin siis teet päätöksen tai edes harkitset asiaa eteenpäin, minulla on jotain sanottavaa (koska minulla ei olisi). Yksi sana, yksi ajatus, yksi ehdoitus.

Penalaavu.

Tämä poika (Edit. Tosimies) on viettänyt enemmän öitä Penan sisässä kuin mies malttaa muistaa.
Hankin Penalaavun entisen työnantajani innoituksesta n.5 vuotta sitten. Samaa kapistusta yhä kulutetaan.
Hankinnan jälkeen olen työni puolesta nähnyt, kokeillut ja koonnut (ja rikkonut) lukuisia telttoja, vaan yksikään ei ole vetänyt vertoja uskolliselle kumppanilleni.


Koska tämä tuhkimotarina on pitkä, romanttinen ja täynnä tarinoita jaan tekstin muutamaan osaan. Tämä on alustus ja sitä seuraa käyttö sekä speksit. Näiden turinoiden jälkeen tulee omat viritelmäni, niksit Penan pystyttämiseen ja yhteiseloon tämän toverin rinnalla. Kuten yleensä, mahdutan muutaman asiallisenkin ajatuksen asiattomien rivien väliin.

Pysykää tuunattuina eli stay tuned.


Jeremias "Jokamies" Johnson

Lihapullaresepti retkelle

Kun ei oikein pussipasta tai muut valmiit kuivatut ruoat enää maistu, voi tehdä välillä jotain vaihtoehtoista retkiruokaa. Tosin välillä joutuu rinkan painon kanssa kasvokkain ja tällöin kevyet kuivaruuat ovat se paras vaihtoehto. Retkiruoan kanssa periaatteessa vain mielikuvitus on rajana. Pitkän ja hikisen rämpimispäivän jälkeen tulee aina se päivän kohokohta. Mikäs muu kuin ruokailuhetki!

Viime reissullani testasin uutta reseptiä ja se maistui erinomaiselle. Ostin kaupasta keitinpussissa olevia riisejä, kevätsipulia, tuoreita herkkusieniä sekä säilykkeenä lihapullia. Niistä valmistin seuraavanlaisen sörsselin yhdellä kattilalla:

LIHAPULLARESEPTI

• Lihapullasäilyke
• 1 kpl kevätsipuli
• 4 kpl isohkoja tuoreita herkkusieniä
• Keitinpussissa olevia riisejä
• Tilkka öljyä

1. Keitä riisit kypsiksi vedessä ja nosta pussi sivuun odottamaan
2. Pilko herkkusienet ja sipuli. Kuullota pienessä määrässä öljyä
3. Lisää joukkoon lihapullat ja riisit
4. Lämmitä ruoka kuumaksi ja eikun ääntä kohti!

Mikäli tahdot Cold Rough Northin tiimin kanssa reissuun. Ole yhteydessä coldroughnorth@gmail.com. Mukaan mahtuu aina niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin konkarit!

- Sebastian "Rockstar From The Woods"

MORAalia mukaan metsään.

Tervehdys kulkijat, kuusiston kummajaiset ja maantien matelijat.


Mora. Tuo sana tuo monelle mieleen metroaseman puukotukset tai vähemmän häiriintyneessä ympäristössä kasvaneille kenties käsityötunnit koulussa tai raksamiesten housuissa roikkuvan vehkeen.

Morakniv tekee muutakin kuin onttoja muovikahvaisia teräaseita työmiehille. Moralla on pitkä historia länsinaapurissamme ja jos haluaa tutustua hienoon tuotteeseen kannattaa heidän sivuiltaan lukea ja katsoa valikoimaa joka on muunmuassa isossa maailmassa ollut kovaa huutoa metsä ja erämiesten keskuudessa jo tovin.

Se alustuksesta, nyt asiaan.

Hankin itselleni Mora Classic No.2 puukon kaulaan ja Mora Buscraft black survival vehkeet vyölle.

Ensin klassikkoon. Classic 2 ei paina juuri mitään, se on hiiliterästä ja istutettu rotanhännällä kahvaan. Kahva näyttää kun se olisi tikkurilan (tai lännessä vastaavan lafkan Tikkursbyn toimesta) punaisella talomaalilla maalattu koivunpalanen, se on ovaali ja sileäpintainen. Ensivaikutelmasta järkyttyneille voin lohduttaa että ei se maksakkaan kuin tuopin verran, jos sitäkään (täällä ytimessä on kallista).

Toimintakyky verrattuna hintaan on kuitenkin jotain aivan muuta (kuin ostaisi sen tuopin ja baarimikko toisi pari napakkaa jos metafora auttaa ymmärtämään). Päätin koittaa vanhaa kunnon Moraa kun taitoin "laadukkaamman" valmistajan fulltang puukon takoessani sitä klapin sisään. -note to self, voisin opetella käyttämään puukkoa oikein-
Toisaalta jos terä selviytyy minun arvaamattomista askareista voitte te askartelijat luottaa työkalun kestävyyteen.

Pikkumoralla on nyt hakattu halkoon lovi, vuoltu kiiloja, nakuteltu halko halki ja työstetty neljännesosat useaan eri palaseen tikkukeitintä varten. Sillä on myös kaiveltu, porattu koloja puuhun tuliporasettiä varten (no arvatkaa onnistuiko? Pikku vinkki, ei.) Sun muuta mitä kalliimmalla veitsellä ei olisi uskaltanut yrittääkkään.

Aluksi arvelutti hakata halolla puukkoa syvälle klapeihin mutta tyydyttäytyessä tietoon sen hinnasta, annoin mennä. Terällä vuoli vielä peukalostakin palasen ja kiehiset kaupan päälle kun epistola oli suoritettu.

Suoritin samaa toimintaa usean eri reissun aikana jolloin veitsi toimi myös yleistyökaluna, aterimena (kuten kuvassa näkyy) ja kaiverrusvälineenä. Kotona näytin sille muutaman kerran vesihiomapaperia ja se oli taas tikissä. Todella hieno kapistus ja varmasti hintansa haukkuu.


Pieniä modifikaatioita suoritin kuitenkin paketille. Tuppi jossa Puukko tulee on aika kehno. Teippasin tupen suuaukolle usen kerroksen jeesusteippiä jotta puukko istuisi siinä näpakasti, saaden samalla jesaria hyvän määrän kun ja jos se ruskea osuu tuulettimeen. Kaulanauha johon kiinnitin vielä hätäpillin luonnistui luonnollisesti pätkästä paracordia. Seuraavaksi kuumaliimaa tai vastaavaa helan ja terän väliin estämään kaveriamme korroosiota iskemään terän tyveen. Yksi hyvä idea voisi ola myös vetäistä viilalla kahvaan rantut kitkan parantamiseksi.



Terän leveys:2,5mm
Terän pituus. 74mm
Koko roska: 170mm
Paino: 0,0500Kg












Terä on hiiliterästä sillä karsastan rosteria puukoissani. Tämä tiedon jyvä vain koska hankiessane hiiliteräksisen kapistuksen on se kuivattava hyvin käytön jälkeen.

Tästä lähin Mora Classic No.2 kulkee kaulassani joka reissulla yleistyökaluna.


Pekka Pouta povaa aurinkoa ja jokamiehenlaki (tälläinen laki on, luottakaa minuun. -Koskee myös naisia-) käskee ihmiset ulos! Nauttikaa, kulkekaa ja kokeilkaa kaikkea uutta ja jännää. Meidän mukaan mahtuu aina joten ei kun yhteyttä.

Jos vaikka joku opettaisi minua käyttämään näitä työkaluja etten jokupäivä kävele kädentynkä kotelossa vastaan.

Jeremias "Jokamies" Johnson Don Bronson

Küntzi Eräkeitin - Reissuun ilman polttoainetta

Varmaan monesti mietiskelee eräreissuja suunnitellessa, mikä keitin olisi paras ja kuinka monta putelia polttoainetta täytyisi kantaa mukanaan reissuun. Ottaisinko kaasua? Kuinka monta pönttöä? Kuinka isoja? Vai olisiko sittenkin spriikeitin parempi? Entäs jos polttoaine loppuu kesken reissun? Miltä kuulostaisi reissu ilman tällaista stressiä?

Ystäväni innoittamana päädyin hankkimaan itselleni Küntzi "Kuntsi" risukeittimen. Ei muuta sanottavaa kuin aivan superhyvä keksintö! Uusi rakkaus keitintä kohtaan syttyi heti kun keitin kiehautti minulle ensimmäisen pannullisen kahvia.

Küntzi on sveitsiläisvalmisteinen ruostumattomastateräksestä (CrNi) valmistettu erä-, risu-, käpykeitin, jossa polttoaineena toimii risut, kävyt, oksat, puupalaset yms. Neliskanttinen fiksu muotoilu mahdollistaa sen pakkaamisen äärimmäisen litteään, noin kahden hapankorpun paksuiseen tilaan. Küntzi ei välttämättä ole grammanviilaajien unelma painonsa vuoksi. Mikäli paino huolettaa voi laskea sen ettei polttoainetta tarvitse kantaa mukana (vrt. kaasukeittimet + kaasupatruunat tai spriikeitin + polttoaine).

Uudenlaisessa Küntzissa on mahdolliuus käyttää myös polttimoja risujen sijaan. Siinä olevat pienet metallitikut mahdollistavat erilaisten polttimoiden kiinnityksen keittimeen. Itse hommasin Motonetistä 1L teräksisen marjastuskannun, joka on kuin tehty Küntziin. Tällöin tikut toimivat kannakkeina kannulle.

Tarkempia tietoja keittimestä:
- Koko keittoasennossa n. 110mm x 110mm x 150mm
- Koko pakattuna n. 150mm x 110mm x 10mm
- Paino 520g














Mikäli herää kommentteja, vinkkejä, varustetestivinkkejä tms. voit lähettää meille meiliä coldroughnorth@gmail.com. Meidän tiimissämme on aina tilaa, joten mukaan mahtuu niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin konkarit. Ole yhteydessä!

-Sebastian "Rockstar From The Woods"

Mora Pathfinder

Koolla on väliä. Mutta myönnetään että välillä isot vehkeet ovat vain tiellä.

Mora Bushcraft pathfinder on Mora perheen uusimpia kapistuksia. Tähdätty ison maailman markkinoille, maahan jossa kaikki on isoa.

En ole ikinä ollut isojen veitsien perään joten lähtökohta on hieman ennakkoluuloinen kun käpistelen suurta terää käsissäni, äkkiä kuitenkin suuri voiman tunne valtaa minut ja tunnen kykeneväni mihin vain. Tunnistan teinivuosien aivotärähdysten ansiosta kuitenkin ilmiön ja rauhoitun, tutkin veistä tarkkaan ja teen mielikuvaharjoituksia kiehisten veistosta aina puiden pilkkomiseen (myönnettäköön ohessa muutama välähdys Minotaurin kanssa kamppailusta käy tajunnassa).

Vien veitsen metsään, siellä miekoista otetaan mittaa.

Teen perus päiväretken, rämpien ja eksyen etsiessä järvenrantaa, kompassia tahi karttaa kun ei tultu tänne testaamaan niin älykkäänä yksilönä jätin ne kotiin.Viimein löydän sopevan sopen ja vatsa vaatii täytettä. Kaivan siis risukeittimeni, kattilan, paistinpannun esille ja laitan ne valmiiksi. Tikkukeitin vaatii hyvän määrän polttoainetta ja pathfinder vyölläni astun kohti kaatuneita puita. Alan hutkia. Lyömäaseena Pathfinder vaikutti toimivan hyvin, terän käsittely on helppoa ja kuminen kahva vaimentaa käteen johtavaa tärähdystä. Kohtalainen kuollut runko pilkotaan pienemmäksi pian.
Aloitan pikku pöllien batoamisen. Laitan terän pöllin päähän, tukien toisen pään tukevasti maahan. Napautan kepillä terää muutaman kerran ja se uppoaa upeasti pölliin, odotan tovin jotta puun syvet rakoavat ja kalautan taas. Kahtia meni. Toistan saman prosessin onnistuneesti vielä kahdesti. Tätä tarkoitusta varten veitsen pituus on omiaan. Terä on tarpeeksi pitkä jotta vähän suuremmankin pöllin saa helposti halki. Veitsi kun on huomattavasti pidempi kuin keskiverto työllistetyn pöllin läpileikkaus, saa helposti naputeltua terävästä päästä batonilla vaikka veitsi jäisi jumiin puoleen väliin pölliä, liikkumatilaa siis on.

Halkaisen vielä neljäsosan muutamaan pienempään osaan ja alan vuolla kiehisiä, tässä odotan ongelmia suurelta terältä. Terävä on ja puree puuta kuin veitsi voita. Kuitenkin ongelmaksi osoittautuu nyt pituus. Kiehisten vuolemiseen tarvitaan hyvää terää jota on helppo käsitellä, Pathfinderin terä on kokoajan tiellä ja turhan kömpelö tähän pieneen piperrykseen. Saan kuitenkin hyvin tehtyä kiehiset ja lastut keittimen tarpeisiin, vähän tökkii mutta homma hoituu.

Otan aikaisemmin keräämäni kuivuneen kepakon ja päätän työstää kahvan paistinpannuuni. Vuoleminen on yllättävän helppoa. Terä on terässä ja suorituu perushommasta hyvin. Yritän huvikseni tehdä tarkempaa työtä ristivedolla ja tässä ketteryys loppuu kesken. Onnistuu mutta ei ongelmitta. Keihään tällä veistää mutta amatööriartesaanin työkaluksi tästä ei oikein ole.

Tulenteko alustettu, raaputan terällä tuohenpalaa ja koitan saada tarpeeksi pinta-alaa tuluksen kipinälle. Koitan ensiksi kalliolla mutta siirryn pian tasaisemmalle mättäälle kun terän pituus tulee taas tielle.

Otan tuluksen esille ja raaputan suojakerroksen hamarapuolella pois. Koitan hamaraa rautaan ja se puree hyvin kiitos jyrkän kulman. Onnistunkin saamaan kuuman säpinän aikaan helposti, kymppi plus suorituksesta. Ei vaikeuksia tässä suhteessä.

Pekonipaketinkin silpomiseen terä taittuu hyvin ja pian pekonit päriseekin pannulla. Käytän veistä myös lastana, sen sijasta että sillä sellaisen väsäisin, varmasti onnistuu mutta näin on helpompaa enkä väsyneenä ja nälkäisenä paloittele sormiani pekonin sekaan.

Tungen terän takaisin tuppeen ja huomaan että leikkaan jatkuvasti terällä tuppeen sitä asetellessani, tästä ei tule kuin harmia jatkossa.

Mora Buscraft Pathfinder ajaa ison veitsen homman vaikka onkin ns. ruotomallia, eli terä ei mene kahvan läpi yhtenä suurena palasena vaan ujutetaan kahvaan jääden 2/3 osaa sisälle kahvan päästä.  Tämä on usein merkki heikkoudesta mutta mitään heilumavaraa tai epävarmuutta ei tuntunut veistä käsitellessä,
vaikken ollut tälle kovin hellä. Myönnettäköön että tosi kestävyys tulee esille vasta kun veistä on käytetty huomattavasti useammin. Ruotomallin ansiosta tämä kapistus ei ole kovin painava ja terä on hyvin tasapainoitettu lyömäkäyttöön sovellettaessa.

Minun käyttööni terä on turhan kömpelö ja ylimääräinen pituus ei tuo tarpeeksi hyötyjä kompensoidakseen sen haittoja. Käytän risukeittimiä ja usein käytän veistä lähinnä pienempien risujen käsittelyyn, askareisiin kuten kiiloihin ja ruokailuvälineisiin ja kaarnaveneiden veistämiseen. Mikäli minun tarvitsee suurempaa pölkkyä käsitellä teen usein kiilan ja hammeroin sen pölkyn sisään puukkoni sijasta. Lovien teko onnistuu myös helpommin pienempää terää naputellen, suuren terän ollessa vain tiellä.Harvoin lasken suuren tulen varaan pysyäkseni lämpimänä ja siksi saan tehtyä tarvittavat tulet myös pienemmällä veitsellä. Talviaikaan laavuelämää helpottaessa tulee kuitenkin otettua kirves mukaan.

Pathfinder sopii vuolemiseen yhtä välttävästi kuin kirves ja halkomiseen kuin normaali puukko. Eli kannat mukanasi puukon, Pathfinderin ja kirveen jos haluat loistaa kaikessa. Tällöin en näe että Pathfinder pääsee vaihtopenkiltä pelaamaan, miksi siis ottaa sitä mukaan? Koska en näe että tämä olisi ainut terä jota kantaisin metsään mukanani jatkan mielummin kirveen ja peruspuukon rahtaamista jolla saan hommat hoidettua ja kannan suunnilleen saman kilomäärän. Jotkut tykkää muhkummasta joten kukin tyylillään.

Specsit
Terän paksuus 3,2mm

Terän pituus 170mm
Kokonaispituus 295mm
paino 250g
Hiiliteräs
Kumikahva

Muistakaahan että mielipiteitä on monta niitä pitää esittää ja minäkään en aina ole oikeassa. Metsään mahtuu kuitenkin aina mukaan joten vetäskää hihasta meilatkaa tai vastaavaa ja mennään yhdessä oppimaan jotain uutta, vanhaa tai muilta lainattua.

Jeremias "Jokamies" Johnson