maanantai 21. heinäkuuta 2014

Speedhiking, ultatrekking, ultalighthiking vai miten se nyt menikään?

Olen kuullut lenkkeilyn ja vaelluksen yhdistämisestä. Niinkuin otsikosta varmaan näkeekin en tiedä lajin virallista nimeä, mutta sitähän piti käydä testaamassa.

Normaalia lenkkeilyä olen harrastanut melko säännöllisesti jo reilut kymmenen vuotta. Ajattelin, että lenkkeily metsäpoluilla repun kanssa on ihan pala kakkua. Tyrkkäsin reppuun kevyen paketin päivä lenkkiä varten. Idea oli yhdistää auringonotto, lounas metsässä sekä  vajaa 10km juoksu.

Noh, eihän siinä ihmettä mittään, reppu tiukalle ja ensiaskeleen uuden harrastuksen parissa. Jaksoin 500m ja sitten piti jo pysähtyä. Ajattelin ensin, että näin äkillinen hengästyminen johtuu helteestä (ilma 25 astetta.) Hörppäsin vettä ja jatkoin matkaa. Sama juttu uudelleen, 500m ja taas hengästytti kuin sydänkohtauksen saanutta sammakkoa! En kuitenkaan luovuttanut, koska tiesin kohta tulevan helpomman polun. Polulla juoksu sujuikin jo paljon helpommin, mutta jyrkät ylämäet tekivät tepposet ja lenkki määränpäähän meni puoliksi kävelyksi ja puoliksi juoksuksi.

Tulin perille perinteiselle lounaspaikalleni ja aloin miettiä mistä tämä hapotus johtuisi. Heitin repun pois selästä ja tunnustelin suurpiirteisesti sen painoa. Sanoisin 7-8kg. Ei ihmekkään, ettei jaloista löytynyt tarpeeksi paukkuja?! Hyppiminen ja pomppiminen kantojen, juurien ja kivien yli paketti selässä ei ollutkaan niin helppoa kuin olin ajatellut. Tai sitten se on vain HUONO KUNTO!! Kuvassa suurinpiirteinen repun sisältö poislukien kengät ja lisäten 3L CamelBak juomarakko.

Lounaaksi olin ottanut papupurkin, jonka sisältöön sekoitin:

  • Minitomaatteja
  • Tuoreita herkkusieniä
  • Valkosipulia 
  • Kevätsipulia
  • Inkivääriä

Onneksi oli maukasta, mutta pieni mutka tuli matkaan tässäkin osa-alueessa, koska olin unohtanut ottaa tölkinavaajan mukaan. Lusikka sai toimia avaajana kuvan mukaiseen tyyliin. Voimia sai käyttää hiukan enemmän verrattuna normaaliin avaajaan, mutta kyllä tölkki aukesi! Lounaan jälkeen keittelin vielä kahvit ja otin pari tuntia huilia leppoisassa auringon paisteessa.



Lenkki toiseen suuntaan meni yhtä hyvin, eli huonosti! Kyllä nostan hattua niille, jotka lajia harrastavat ja pystyvät juoksemaan kiloja selässään.

Mikäli haluat reissuun CRN:n kanssa, niin tiimiin mahtuu aina yksin, kaksin tai vaikka kolmisin. Pistä vaan viestiä meille niin aletaan suunnitelemaan.

-Sebastian "Rockstar From The Woods"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti