Ystäväni innoittamana päädyin hankkimaan itselleni Küntzi "Kuntsi" risukeittimen. Ei muuta sanottavaa kuin aivan superhyvä keksintö! Uusi rakkaus keitintä kohtaan syttyi heti kun keitin kiehautti minulle ensimmäisen pannullisen kahvia.
Küntzi on sveitsiläisvalmisteinen ruostumattomastateräksestä (CrNi) valmistettu erä-, risu-, käpykeitin, jossa polttoaineena toimii risut, kävyt, oksat, puupalaset yms. Neliskanttinen fiksu muotoilu mahdollistaa sen pakkaamisen äärimmäisen litteään, noin kahden hapankorpun paksuiseen tilaan. Küntzi ei välttämättä ole grammanviilaajien unelma painonsa vuoksi. Mikäli paino huolettaa voi laskea sen ettei polttoainetta tarvitse kantaa mukana (vrt. kaasukeittimet + kaasupatruunat tai spriikeitin + polttoaine).
Uudenlaisessa Küntzissa on mahdolliuus käyttää myös polttimoja risujen sijaan. Siinä olevat pienet metallitikut mahdollistavat erilaisten polttimoiden kiinnityksen keittimeen. Itse hommasin Motonetistä 1L teräksisen marjastuskannun, joka on kuin tehty Küntziin. Tällöin tikut toimivat kannakkeina kannulle.
Tarkempia tietoja keittimestä:- Koko keittoasennossa n. 110mm x 110mm x 150mm
- Koko pakattuna n. 150mm x 110mm x 10mm
- Paino 520g
Mikäli herää kommentteja, vinkkejä, varustetestivinkkejä tms. voit lähettää meille meiliä coldroughnorth@gmail.com. Meidän tiimissämme on aina tilaa, joten mukaan mahtuu niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin konkarit. Ole yhteydessä!
-Sebastian "Rockstar From The Woods"
Hei, tämähän vaikuttaa hyvältä! Entä onko kokemusta kostealla kelillä käyttämisestä?
VastaaPoistaHeips.
PoistaMinulla ollut 3-4 vuotta tuo keitin käytössä ja Suomen kelit kun on mitä on, niin aamukahvit täytyy keittää säässä kuin säässä tai tuntuu päässä.
Kun tuolla aloittelin oli vaikea saada alkuliekki syttymään (hyvän alun jälkeen se pöhöttää mukavasti vaikka risut olisikin vähän kosteampia). Sitten otin opikseni ja keräsin matkan varrelta klapikatoksista tuohta ja sytykkeitä, käsittelin ne pieneksi ja sulloin reppuun varmuuden varalta. kaatosateella tarvitset suojaa, sitä ei voi kieltää mutta mukana kannettu laavu/tarppi on tämän tarjonnut. Kuusen allekkin voi säätä paeta nälän tai janon yllättäessä.
Ajan kuluessa sitä on kuitenkin oppinut yhä enemmän ja enemmän käyttämään mitä maastosta löytyy ja säästämään varasytykkeet (esim puuvilla vanutupot tai vaikka lämpötuikku/kynttilä) kun niitä tarvitaan. Kostea tuohikin kuivaa mukavasti kun sen nappaa vaikka rintataskuun patikkamatkalla tuli/leiripaikalle. Kehon tuottama lämpö kuivattaa tuohen tai heinän kohtuu nopeasti. Yksi hienoimpia sivuvaikutuksia tämän "laitteen" kanssa puuhastelussa onkin ollut tuo tulenteon jalon taidon oppiminen. Nykyjään tuli syttyy säässä kuin säässä ja "sytykesilmä" on kouliintunut vuosien varrella mukavasti. Varmuuden varalta kuitenkin kuljetan sytykkeitä vieläkin mukanani. Sillä varma tuli on kaikkea muuta kuin varmaa kun on märkä, kylmä ja väsy.
Teemme varmasti jonkin niksiosion tämän Sebastianin turinan ohelle jossa voimme käsitellä näitä asioita tarkemmin. Kiitos kommentista Laura ja koitamme saada syväluotaavan Kuntzin käyttö ja niksit osio ntulille ASAP.
-Jeremias "Jokamies" Johnson